Pohjoismaisen hyvinvointivaltion malli on varmistanut, että Suomessa tuloerot ovat pysyneet maltillisina, että mistä tahansa lähtökohdista voi kouluttautua vaikkapa tohtoriksi ja, että jokainen saa tarvitsemansa terveydenhuollon. Ainakin näin teorian tasolla.
Väestön ikääntymisen myötä hyvinvointivaltion rahoitus on kuitenkin valtavan haasteen edessä. Myöskään työntekijöitä ei riitä järjestämään palveluja.
On joko vähennettävä tarjottavien palvelujen määrää, laatua tai lisättävä tuottavuutta siten, että vähemmällä työvoimalla saataisiin sama aikaan. Työperäisellä maahanmuutolla voidaan ratkoa ongelmaa vähän, mutta myös kotouttamiseen tarvitaan riittävät resurssit.
Verojen korotuksilla voidaan rahoittaa palveluja lyhyellä aikavälillä, mutta niillä ei pidä vaarantaa yritysten, etenkään vienti- ja kasvuyritysten, toimintamahdollisuuksia eikä vähentää liiallisesti työnteon kannusteita. Ympäristöhaittojen verotus on ilmastoakin ajatellen järkevää, muttei toki yksin riitä kattamaan vajetta.
Palvelutarjonnan rajaamisella voidaan myös mennä ojasta allikkoon, mikäli leikattaisiin ennaltaehkäiseviä palveluja tai vaarannettaisiin koulutusasteen nouseminen. Vain korkealla koulutuksella voimme nimittäin varmistaa, että Suomen talouden kasvulle on edellytykset myös tulevaisuudessa.
Velkaa ei mielestäni tulisi ottaa palveluiden rahoittamiseen ellei niitä voida katsoa investoinneiksi, jotka tuovat enemmän tuloja myöhemmin. Tällä hallituskaudella on ollut poikkeukselliset syyt kasvattaa valtion velkataakkaa. Seuraavalla kaudella on aika alkaa maksaa sitä pienemmäksi.
Suomen työllisyysaste on muihin Pohjoismaihin verrattuna reilusti alhaisempi. Sitä nostaakseen tulee tehdä useita toimia, joilla ihmisten työuraa saadaan pidennettyä niin alku- kuin loppupäästäkin sekä lyhennettyä keskellä työuraa olevia poissaolojaksoja.
Muuntokoulutus, työssäoppiminen, erilaisten osa-aikatöiden parempi mahdollistaminen, työnteon kannusteiden lisääminen, työkyvyn varmistaminen, eläkeiän nopeampi nosto ja riittävät koulutuspaikat ovat osa mahdollisia ratkaisuja.
Hyvinvointivaltiota kannattaa puolustaa jatkossakin, mutta se vaatii paljon toimia, joista osa ei ole helppoja.
Kirjoitus ilmestyi osana vuoden 2022 joulukalenteriani, jossa pureuduin ajankohtaisiin poliittisiin teemoihin, joista mielestäni oli syytä puhua ennen kevään 2023 eduskuntavaaleja.