Ruoka-avun tarjoaminen ei ole ollut kunnille lakisääteisesti pakollista vaan sitä on tehty eri vapaaehtoisjärjestöjen ja seurakuntien toimesta. Kaikissa Suomen kunnissa ei ole ruoka-aputoimintaa lainkaan. Niissä, joissa on, kunnat ovat toimineet yhteistyökumppaneina ja antaneet avustusta toiminnalle.
Nyt sosiaali- ja terveyspuolen järjestöjen kanssa tehtävästä yhteistyöstä ja toimintaedellytyksistä huolehtiminen siirtyy hyvinvointialueille. Koska rahaa on niukasti, on vaarana, että alettaisiin nipistää järjestöjen toiminnasta. Eli siitä ei-lakisääteisestä palvelusta.
Moni järjestö tekee kuitenkin tärkeää ennaltaehkäisevää työtä ja ilman niitä kysyntä paljon raskaimpiin palveluihin, jotka ovat lakisääteisiä, kasvaisi. Etenkin koronasulun aikana ruoka-aputoimijat olivat aivan korvaamattomia. Espoossakin ilman näiden järjestöjen vapaaehtoisia, moni pienituloinen tai kotiin karanteeniin jäänyt vanhus olisi ollut pulassa.
Ideaalitilanteessahan ruoka-apua ei tarvitsisi antaa ensinkään vaan muu yhteiskunnan turvaverkko riittäisi takaamaan jokaiselle ihmisarvoisen elämän ja rahaa ruokaan. Elämäntilanteet ovat kuitenkin erilaisia ja väliinputoajiakin on. Ruoka-aputoimijat tekevät tärkeää työtä, jolla varmistetaan, että kenenkään ei tarvitsisi nähdä nälkää.
Ruoan tarjoamisen lisäksi monet ruoka-aputoimijat järjestävät erilaista tuki- ja vertaisryhmätoimintaa, vapaaehtoistoimintaa ja luovat mahdollisuuden päästä osaksi yhteisöä.
Kirjoitus on yksi vuoden 2021 aluevaaliteemaisen joulukalenterini luukuista. Kalenterissa esittelin 24 syytä kiinnostua Suomen ensimmäisistä aluevaaleista, jotka järjestetään 23.1.2022.