Yhteiskunnan suuret haasteet kuten väestön ikääntyminen, työvoimapula, ilmastonmuutos ja luontokato vaativat uusia ratkaisuja, joita ei synny ilman riittävää panostusta koulutukseen ja tutkimukseen.
Korkeakoulujen aloituspaikkoja tarvitaan merkittävästi lisää etenkin Uudellemaalle, jossa on kasvavaan asukasmäärään nähden suurin tarve. Uudellamaalla on myös keskittynyt paljon korkeaa osaamista vaativia yrityksiä, joiden menestys on riippuvainen sopivien työntekijöiden löytämisestä. Osaamiseen panostaminen on käytännössä talouskasvun edellytys ja se kasvu puolestaan mahdollistaa hyvinvointivaltion palvelujen rahoituksen.
Yliopistoissa, ammattikorkeakouluissa ja yliopistosairaaloissa tehdään arvokasta tutkimustyötä, jonka pitkäjänteinen rahoitus on turvattava. Hankerahojen sijaan tulisi nostaa perustutkimuksen rahoituksen tasoa. Samalla voidaan vahvistaa yliopistojen autonomiaa. Se, minkä alan tutkimuksia tulevaisuuden innovaatioiden luomisessa tai kriisien ratkaisussa tarvitaan, ei välttämättä ole vielä näköpiirissämme eikä siksi tutkimuskohteita saisi liiaksi rajoittaa.
Mikäli Suomi ei ole houkutteleva paikka tutkijoille, menetämme parhaat osaajamme ulkomaille. Näin on tapahtunutkin jo liian monta kertaa. Tilanteen pitäisi olla päinvastoin. Suomen tulisi nostaa profiiliaan maana, jossa panostetaan kunnianhimoiseen tutkimustyöhön ja, joka innostaa myös kansainvälisiä tutkijoita tulemaan tänne.
Myös yritysten tutkimus- ja kehittämistyötä sekä kuntien ja muiden julkisten palvelujen tuottajien yhteystyöhankkeina tehtävää innovaatiotoimintaa tulee tukea. Eikä vain valtion rahoituksella vaan Suomessa on vielä paljon petrattavaa EU-rahoitusten hakemisessa.
Kirjoitus ilmestyi osana vuoden 2022 joulukalenteriani, jossa pureuduin ajankohtaisiin poliittisiin teemoihin, joista mielestäni oli syytä puhua ennen kevään 2023 eduskuntavaaleja.