Luonto on suomalaisille yksi arvokkaimmista asioista, joka mainitaan, kun kerrotaan maastamme ulkomailla. Harva tuntuu kuitenkaan tiedostavan, että myös kotimaisen luonnon säilyminen tällaisena kuin sen tunnemme, vaatii aktiivisia toimia.
Suomen luontotyypeistä 48 % ja lajeista 12 % on uhanalaisia.
Tämä hallitus on panostanut historiallisen paljon luonnonsuojeluun. Helmi -ohjelman turvin on:
🌱 Suojeltu ja ennallistettu soita ja metsiä
🌱 Kunnostettu ja hoidettu lintuvesiä ja -kosteikkoja
🌱 Kunnostettu perinnebiotooppeja
Helmi -ohjelma on pohjautunut maanomistajien vapaaehtoisuuteen ja sen kautta avustusta luonnonsuojelutoimiin ovat voineet hakea myös kunnat ja järjestöt. On tärkeää, että luonnonsuojelua tuetaan rahallisesti myös ensi hallituskaudella, jotta luontokato saadaan pysäytetyksi. Suomen luontoa kun ei voi suojella muualla kuin täällä Suomessa.
Luonnonsuojelu koskee myös kaupunkeja. Kaupunkien omistamien metsien ja viheralueiden hoidossa luonnon monimuotoisuuden vahvistaminen tulee jatkossa huomioida entistä paremmin.
Myös Espoossa on tässä vielä paljon tekemistä. Tänään luin, että kaupunki oli kaatanut ennakkoon puut eräältä tontilta, jotta liito-orava ei pesiytyisi alueelle. Tämä siitä huolimatta, että tontille kaavoitettu päiväkotihanke ei ole kaupungin investointiohjelmassa ainakaan seuraavaan 10 vuoteen ja liito-oravat on pystytty ottamaan huomioon muussakin rakennetussa ympäristössä aika hyvin.
Yksittäisten lajien suojelu ja Natura ovat jatkuvasti tiettyjen maanomistajien ja teollisuuden hampaissa. Kuitenkin, ainakin kasvavissa kaupungeissa, juuri tiukat lajisuojelut ja Natura-verkosto ovat niitä, jotka ovat varmistaneet myös asukkaille tärkeiden pienvesien ja sienipaikkojen säilymisen.
Luonnonsuojelun yhteydessä kysytään aina ensimmäisenä, että paljonko suojelu maksaa. Mielestäni oleellisempaa olisi kysyä, paljonko maksaa, mikäli luonnon monimuotoisuus hupenee? Monimuotoinen luonto kestää paremmin erilaisissa kriiseissä ja varmistaa, että myös tulevaisuudessa luonnonvaroja ylipäänsä on hyödynnettävissä niin ravintona kuin teollisuudessakin.
Kirjoitus ilmestyi osana vuoden 2022 joulukalenteriani, jossa pureuduin ajankohtaisiin poliittisiin teemoihin, joista mielestäni oli syytä puhua ennen kevään 2023 eduskuntavaaleja.